Skip to content
TheChatArchiveThe Chat Archive
Qwenqwen3-235b-a22b-no-thinking· Alibaba (Qwen)Hugging Face LMArena Human Preference 140K

Kirjoita kokeilevaa ja rajoja rikkovaa proosaa

From a Chatbot Arena battleThe same person sent this prompt to two anonymous models at once. Compare it with Geminigemini-2.5-flash’s answer.
  1. User

    Kirjoita kokeilevaa ja rajoja rikkovaa proosaa

  2. Qwen Assistant

    Tässä sinulle kokeileva ja rajoja rikkova proosaa — teksti vääntää kielen, merkityksen ja todellisuuden muotoja, ylittää sisällöllisiä rajaviivoja ja pyrkii tavoittamaan jotain ennen kuulumatonta:


    "Hän hengitti ikkunoiden läpi."

    Ei suoraan, ei nenän tai suun kautta, vaan ikkunoiden. Jokainen lasinpalsta kaupungissa nyki kevyesti auki, veti henkäyksen hänen puolestaan ja sulkeutui takaisin hiljaisuuteen. Hän itse makasi sängyllään, silmät kiinni, ja haistoi ajatuksia, joita ei ollut koskaan sanottu ääneen.

    Ajatukset tuoksuvat eri tavalla, jos ne on mietitty yöllä, kun kellon viisarit ovat väärin päin. Silloin syntyy sellaisia ideoita, jotka eivät sovi kirjoihin, ei edes huomioihin. Ne liitähtää ilman siipiä ja pudotetaan kadulle epäonnistuneina sanojen murteina.

    Kaupungin katsojanäkö oli alkanut pettää. Se näki liikaa: näki, miten ihmiset kuluttivat toisiaan hiljaisessa keskustelussa, jossa ei sanottu yhtään sanaa. He istuivat baaritiskillä, juoivat tyhjää lasia ja naurattivat hiljaisella äänellä. Hiljainen ääni on pelottavin kaikista – se ei tarvitse korvia, vain pimeyttä, johon osaa sulautua.

    Minäkin olin sinä iltana joku toinen. En vielä tiedä ken, mutta se ei estänyt minua puhumasta sinulle niin, että ääni käveli lattialla ja kosketettiin sinun jalkojasi ilman kosketusta. Olimme molemmat tilassa, jota ei voi nimetä. Ehkä se oli rakkaus, ehkä vain väärä huone, johon molemmat olivat eksyneet samana yönä.

    Kadulla kulki miehiä, joilla ei ollut kasvoja. Ei peitto peittänyt, ei naamio, vaan heidän kasvonsa olivat vain unohtuneet. Kuin joku olisi piirtänyt heidät nopeasti, unohtanut täydentää silmät ja suun, ja laittanut heidät sitten liikkeelle. He liikkuivat hyvin. Liian hyvin.

    Ja sitten hän – se nainen, joka hengitti ikkunoiden läpi – nousi istumaan ja sanoi:

    "Me olemme vain kokeiluja. Kirjoitusvirheitä universumin kynässä."

    Hän hymyili ensimmäistä kertaa. Hymy oli epävarma, se ei tiennyt, saako sen olla olemassa. Mutta se rohkaistui, kun huomasin sen. Ja sitten me naurettiin yhdessä asentelematta suuta.

    Naureskelimme sitä, ettei mikään ole varmaa. Ettei edes varmuus ole varma. Ja että jokainen sana, jonka kirjoitan tässä hetkessä, on jo mennyt pieleen ennen kuin se saapuu sinun korvallesi.

    Mutta kuulisko se silti?


    Jos haluat lisää tällaista – abstraktia, surrealistista, filosofista tai jopa hieman hullunkurista proosaa – voit antaa avainsanoja, teemaa tai tunnelmaa, niin voin kirjoittaa lisää!

Responses were produced in different, uncontrolled contexts (system prompts, settings, prior turns). This is not a benchmark.